Tietovisapalvelut ovat tietovisoihin erikoistuneita yrityksiä.

Nero-sarjan tuottaja ottaa tietovisat sopivalla vakavuudella ja vinolla huumorilla, koska tuotteiden on tarkoitus viihdyttää visailijoita, eikä niinkään niiden tilaajia. Tilaajat kuitenkin tilaavat tietovisoja juuri visailijoiden houkuttimeksi, oman taloudellisen tilanteensa parantamiseksi ja/tai vain toimintansa piristämiseksi.

Tuottaja toimii yhden yrityksen hallitsemalla markkinalla ja kilpailee paikallisia toimijoita vastaan. Paikallisesti visoja saattavat tuottaa yksityishenkilöt tai heidän yrityksensä, mutta myös tietovisoja pyörittävien henkilökunta, tutut ja niin edelleen. Tuottaja on hyvin tietoinen siitä kilpailukentästä, jolle se on asettunut, koska se on tuottanut tietovisoja muodossa tai toisessa vuodesta 2008 ja ollut itse enemmän tai vähemmän aktiivinen visailija vuodesta 2002.

Samoin tuottaja on tietoinen erilaisista haasteista, joita visojen järjestäjät saattavat kohdata. Niitä kohtaavat jopa markkinoilla pitkään olleet yritykset.

Keskeisin visaa järjestävän haaste on, ettei paikalle saada houkuteltua riittävästi väkeä. Tähän voi olla useampi syy:

1. Tiedotus ei löydä visailijoita. Visajärjestäjän on syytä olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja mainostaa visojaan myös paikan päällä esimerkiksi monitoreilla, julisteilla (hyvin yksinkertainenkin käy tiedottamiseen) sekä suusanallisesti.
2. Visat ovat liian vaikeita. Yleisesti ottaen aloittelevan kysymyksentekijän ongelma on se, ettei tekijä tunnista mikä tieto on perustietoa ja tietämisen arvoista. Ilman pitkällistä visakokemusta ja visoihin paneutumista, visakysymyksissä ei välttämättä osata erottaa hyvää kysymystä huonosta tai vaikeaa kysymystä helposta. Visoista puuttuu tällöin viihdyttävyysaspekti ja monipuolisuus, joka vetäisi paikalle enemmän väkeä. Tyypilliset tietovisat ovat pääsääntöisesti vaikeita, mutta niissä käyvät silloin todelliset alan harrastajat pärjäämässä ja paikalla saattaa silloin tällöin olla jotain nuorempaa väkeä huvittamassa itseään sekä kilpailemassa arvontapalkinnoista tai viimeisistä sijoista.
3. Visat ovat liian helppoja. Edelleen aloittelevan kysymyksentekijän ongelma on tiedon suhteuttaminen. Liian helpot visat eivät haasta visailijoita, mutta tuottajan mielestä voi olla mukavampi tarjota liian helppoa kuin liian vaikeaa visaa, jotta jokainen tietäisi edes jotain. On kuitenkin visailijoiden aliarvioimista kysyä esimerkiksi Ruotsin pääkaupunkia vain siksi, että kaikki tietäisivät edes yhden oikein. Liian helpot visat eivät lisää viihdyttävyyttä, eivätkä myöskään monipuolisuutta, vaan lopulta ne voidaan kokea ajan kuluessa tylsiksi. Todennäköisemmin väkeä kuitenkin käy liian helpoissa kuin liian vaikeissa visoissa.
4. Visajoukkueiden kesken ei synny kunnollista kilpailuasetelmaa. Ääriesimerkki: paikalla käy vain kaksi joukkuetta, joista yksi saa 52 pistettä ja toinen 12 pistettä. Ero on niin hurja, että luultavasti vain tämä 52:n pisteen joukkue jatkaa visailua. Kun joukkueita on viisi, saadaan aikaan jo jollain tavalla tasapainoisempi kilpailuasetelma ja joukkueiden jäsenet alkavat tuntea toisiaan. Mitä enemmän joukkueita on paikalla, sitä tasaisemmin pisteet alkavat jakautua ja kilpailuasetelmia sekä itsensä ylittämisen mahdollisuuksia alkaa tulla enemmän. Tämä vaatii myös visalta sitä, että visakokonaisuus on monipuolinen ja siinä otetaan huomioon myös niitä, jotka eivät ole "tosivisailijoita". Usein nimenomaan tämä sosiaalinen aspekti on syy, miksi visailijat käyvät visoissa: itse tietovisailu on siinä toissijainen, muttei se saa asettua viihtymisen esteeksi.
5. Visapaikalla käy liikaa väkeä, jolloin taistelu vapaista paikoista käy hurjana jo pari tuntia ennen itse visaa. Osa ihmisistä ei vaivaudu tällöin edes tarkastamaan olisiko paikassa tilaa vai ei.

Yleisiä harhaluuloja visoista on se, että palkinnot toisivat ihmisiä paikalle. Kyllä jotkut niistä kiinnostuneita ovat, mutta tietovisojen pääasiallinen anti on sosiaalinen vuorovaikutus, kilpailun mahdollisuus, tietojensa ulosmittaaminen suhteessa muihin ja aivojen käyttö (muistelu, aivojen aktivointi). Yleisessä kilpailutilanteessa on siten lähes pakollista, että visoissa on jonkinlaiset palkinnot. Itse palkintojen puuttuminen tuskin kuitenkaan visailijoita estäisi visailemasta, ovathan Trivial Pursuit ja muut tietovisat suosittuja, vaikkei niistä palkintoja olekaan odotettavissa.

Nero-sarjan tuotteet ovat kaikki hioutuneet visailijoiden erilaisista aloitteista ja palautteista. Sääntöjä myöten ne ovat muovautuneet myös tuottajan oman visailukokemuksen pohjalta, jotta itse visat olisivat mahdollisimman viihdyttäviä, monipuolisia ja haastavia. Tavoitteena houkutella erilaisista tietovisoista pitäviä paikalle ja tuottaa elämyksiä visailijoille sekä palvella mahdollisimman hyvin visoja tilaavia yrityksiä.